Täs sen taas näkee. Mä innostun jostain täysillä ni se kans tarkottaa sitä et teen sitä täysillä. Tosin nyt kyl yllätyin et tää kirjottelu oli semmonen aihealue mist jaksan innostuu ku nykyään tuntuu etten jaksa innostuu muusta ku kuosaamisesta ja makaamisesta.
No anyway, halusin kirjotella sen takii et avaisin tota mun blogin otsikkoo vähä enemmän. Aikasemmist teksteist on voinu tulla semmonen fiilis et lokeroisin jotenki kaikki narkkarit rikollisiks ku leimaan itteniki semmoseks mikä taas ei pidä ollenkaa paikkaansa. Mä oon periaatteessa kunnon kansalainen mut periaatteessa ihan vitun säälittävä rosvo. Mä en satuta ketään jos ei oo oikeesti pakko enkä pölli yksityisilt henkilöilt mitään. Mut varastan kaupasta, kusetan ihan surutta sossua ja kelaa et saan mahollisimman hyvät massit ja kieroilen tietyissä tilanteissa kaiken mahollisen hyödyn ittelleni. Mä tiedän et toi kaikki on ihan vitun säälittävää touhuu mut teen sitä silti, sillä mä pystyn pitää ruokaa kaapissa ja elää ees jotenki siedettävää elämää.
Niijoo ja tekeehän huslaaminenki must rikollisen. Mä myyn budii eteenpäin sillon ku siihen on mahollisuus ja siitä oon valmis kantaa seurauksetki jos joku päivä tilanne sitä vaatii. Mut mitään muuta en myy, mun oma psyyke ei kestäis kokoajan sitä epätietoo et myynkö jotain ihan hirveetä paskaa ja voiks jollain lähtee mun takii henki. Tosta ominaisuudesta oon ittessäni ylpee ja oikeestaan se on täs julkasus varmaan ainoo asia mist voi olla ylpee.
Mut joo, niinku vissii jossain kohtaa sanoinki ni mua ei oo tuomittu mistää. Mä en oo väkivaltanen muuta ku jos pimahdan ihan tosissaan ja se ei oo hauskaa kateltavaa. Pari kertaa on ollu ihan liian lähellä enkä haluu et mun psyyke romahtaa enää ikinä niin alas. Toisel kerral en ollu edes ottanu muuta ku bissee ja normaalisti yleensä sit tipahdan tai alan vaa konttailee pitkin katuja jos oon liian kännissä. Mut ei tol kertaa. Olin mun parhaan frendin kans baarissa vetää jotain perus maanantaikännejä ja meno oli vitun loistava. Puhuttii paskaa hyväs henges ja kaadettii tuoppei alas minkä ehittii. Oltiin juotu ihan kiitettävästi jo kämpil ja olin sit jostain vitun hämärästä syystä ottanu puukon messiin. En tiiä miks, vaikka muuten onki kirkas mieli viel himasta ni tossa kohtaa on filmi katkennu ekan kerran.
Sit ku lähettii baarista ni mä pimahdin. Vetäsin frendiä niin pahasti turpaan et silt meni tärykalvo (sori!) ja aloin aukoo sille päätäni ihan vitun provosoivasti. No frendi totta kai vetäs takas niin ku asiaan kuuluu mut sen jälkeen se vitun show vast alko. Mä otin sen vitun puukon käteen ja ilmotin et oon valmis tappaa sen äijän siihen paikkaan. SIIS VITTU MUN PARHAAN KAVERIN! Poke totta kai tuli heti kattoo et mikä tilanne mut olin ollu niin pihalla et olin tuijottanu sitä pokee hullunkiilto silmissä ja todennu kylmänviileesti et metriki lähemmäs ni se on sun viimenen liikkees. Ja kuulema näyttäny samalta ku joku psykopaatti ja varmaan oikeesti käynykki päälle. Poke onneks hiffas et nyt ei jätkäl oo tosiaankaa kaikki hyvin ja ku oon melkeen aina ihan helvetin ystävällinen ja kohtelias kaikille enkä haluu mitään pahaa kenellekään ni se ei tullu yhtään lähemmäs. Vittu kiitos sille pokelle et ei yrittäny leikkii sankaria vaan soitti kytät paikalle. Ehin ehkä minuutin sen jälkeen aukoo frendille päätä ja sit näkyki jo poliisiautojen valot. Mä kerkesin hetkeks kääntää päätäni ja frendi teki jotain mist oon ikuisesti kiitollinen. Se vetäs mua niin kovaa tauluun et mä kaaduin maahan, otti puukon vittuun ja juoksi pois ennen ku poliisit tuli paikalle. Se teko pelasti mut aika monelta syytteeltä. Putkaanhan tommosel käytöksel pääsee ja se oli siin mielentilassa mulle ainoo oikee paikka.
Aamul heräsin putkasta hirveeseen darraan ja filmi poikki. Kaks tuntia olin hereillä ennen ku pääsin kuulusteluihin ja sinä aikana ehin käymään kaikki maholliset skenaariot läpi siitä mitä on tapahtunu. Vittu sitä helpotuksen tunnetta ku pääset kuulusteluihin ja setä sininen kertoo et me ei valitettavasti voida syyttää sua mistään ku sulta ei löytyny teräasetta eikä kukaan nostanu syytettä, käydään pari asiaa läpi ni voit lähtee. Se oli niitä hetkiä ku olin samaan aikaan ihan vitun paskana ja samaan aikaan ihan vitun onnellinen. Virkavallan vastustamisestaki ois saanu jo syytteen kirjotettuu mut olin ollu niin psykoottisen olonen et ne kenttäpoliisit oli kattonu et en todellakaan oo enää mitenkää kykenevä ymmärtää tän maailman menoo ja siks ei halunnu nostaa sitäkään syytettä. Enkä ollukkaa, en oo ikinä ennen löytäny ittestäni noin agressiivista puolta. Se oli psyykkisesti tosi raskasta aikaa muutenki, voi olla et ei oo vaa enää pää kestäny.
Frendin kans ollaa hyvis väleis ja tost voi heittää jo paskaa läppääki. Ainoo mikä mua vituttaa ja ahistaa joka helvetin päivä on se tärykalvo minkä onnistuin silt tuhoomaan, en tiiä tuleeks se ikinä parantuu entisellee. Sitä itteensä ei vois vähempää enää kiinnostaa ja asenne on et tehty mikä tehty, onneks selvittii noin vähällä. Mut kyl se mua ahistaa, mä en haluu olla se mitä sinä iltana olin. En enää ikinä. Mut tos nähtiin taas, vittu siin on jätkäl sydän paikallaan. Aamul ku pääsin pudust se tuli mun ovelle pyytää anteeks. Vittu mikä äijä, vittu et oon onnellinen et oon tutustunu siihen.
Tos pari viikkoo sit kävi jotain mitä en ois ikinä uskonu todeks enkä usko vieläkää. Frendipariskunta jonka kans oon ollu vaihtelevasti mut tosi vähän ikinä tekemisissä otti meitsin jutulle. Ihmiset, jotka ei oikeesti ees tunne mua kunnol tuli sanoo mulle et nyt vittu jätkä ryhdistäydy, sä et voi jatkaa noin. Sun on rauhotuttava mut sun ei tarvii pystyy siihen yksin. Me jeesataan sua, me tuetaan sua ja me annetaan sulle mahollisuus päästä jaloilleen. Mä en oo tehny mitään minkä takii ansaitsisin tämmösii ihmisii ympärilleni. Ekaa kertaa vitun pitkään aikaan mä itkin. En tietenkää sillee et sitä huomais, ei must oo semmosee. Mut mun päässä jylläs ja jyllää vieläki ihan vitullinen tunnemyrsky. Tyypit oli valmiita lupaa mulle tyyliin kuun taivaalta kuhan lopetan noi kovemmat. ”Ostetaa sulle niin paljon dullaa ja safkaa ku ikinä tarviit, saat asuu meil aina ku tuntuu silt ja meille voi aina tulla puhuu”. Siis mitä vittua?! Tommosen setin jälkeen mä meinasin romahtaa ihan totaalisesti ku funtsin sitä mimmonen palvelus mulle on just tehty. Ei ne lupaukset pilvestä tai safkasta tai yöpaikasta mua kiinnostanu vaan se, et tajusin oikeesti et tääl on ihmisii jotka ei vaan haluu must kaikkee hyötyy irti vaan on valmiita jeesaa mua niin paljon ku mahollista. Ei saatana. Pelkästään noilla sanoilla ne sai mut tajuumaa niin paljon enemmän ku pitkään aikaan. Noi sanat ja se aito välittäminen, veljeys. Tää on ainoo syy miks täl hetkel haluun lopettaa ton jatkuvan sekoilun ja radottamisen vaik tänää onki ahistanu ihan vitusti ja mieli tekis vaikka ja mitä. Mä oon antanu mun perheelle lupauksen ja lupauksist vittu pidetään kiinni. Ne tulee viel huomaamaan et mä olin sen luottamuksen arvonen, siit en päästä irti. Ja mä toivon et noi mun duunikuviot alkaa rullaa siihen tahtiin et saan taas massii taskuun ja pääsen antaa takaspäin. Sillon ku mul menee hyvin ni mun perheelki menee hyvin. Ja jos duunikuviot kusee ni sit vaik huslataan sen edest et pääsen järkkää jotain ihan vitun siistii ja samal jeesaa taloudellisesti näit ihmisii. Ne on sen ansainnu pelkästään olemalla olemassa.
Nääki jutut on toisaalt opettanu mut tuntee vähä omii rajojani ja rajottaa radottamista. Mut mistään näist en oo ylpee, en mitenkään. Haluun tälläki tekstillä vaan näyttää sen et kuka vaan meistä voi seota hetkenä minä hyvänsä ja jokainen vastaantulija on oman tiensä kulkija. Kukaan ei ikinä uskois kadulla vastaan kävellessä et mitä kaikkee oon tehny ja nähny. Ja samaan hengenvetoon on pakko todeta, et vaik monen silmissä ollaan tunteetonta ja alhasta jengii ni meiski on niitä joil oikeest on se sydän ihan pelkkää kultaa. Mä oon sen ite todistanu.
Jos tätä joskus joku sattuu lukee ni muistakaa et me ollaan kaikki ihmisiä, meil on kaikil omat ongelmamme ja jopa sun läheiselläs voi olla just nyt ihan vitun paha olla. Jos sä näät et joku oirehtii ni tee asialle jotain. Mut älä tuomitse ketään sen tekojen tai ongelmien perusteella koska joku päivä se oot sinä joka on tajunnu tehneensä väärin ja anelevansa vaan anteeksantoa. Kohtele mua niin kuin toivoisit mun kohtelevan sua samassa tilanteessa ja jos et pysty kohtaamaan mua edes ihmisenä ni painu vittuun mun elämästä.
Ilman mun frendei ei muakaa olis. Mä olisin ollu mullan alla jo pitkää. Mitä vittua mä tekisin ilman niit muutamaa tosifrendii, jotka oikeesti pitää huolta viimeseen hengenvetoon asti? Vitut ne mitää frendei oo, ne on mun perhettä. Narkkarirakkaus on karuu mut samal vitun kaunista, sitä ei tajuu ennen ku sen kokee. Pitäkää jengi oikeesti kii semmosist ihmisistä, niit on harvassa. Varsinki näis piireis oikeesti luotettavan tyypin löytäminen on melkein mahotonta.
Vittu tää menee herkistelyks mut oikeesti vittu kiitos sille joka on lähettäny nää ihmiset mun elämään. Välil on vitun vaikeet mut te pidätte mut pystys. Kiitos.
Tää biisi on sulle bro, anteeks ja kiitti et oot olemas <3